Seminaarin aikana kuultiin ajoin vilkastakin mielipiteenvaihtoa journalismin ja talouden suhteista, mutta monia asioita jäi varmasti käsittelemättä.

Jos haluat kommentoida puhujien esityksiä tai käytyä keskustelua jälkikäteen, se on mahdollista tässä blogissa. Voit jättää kommenttisi kunkin blogimerkinnän perään, ja ajatuksesi julkaistaan, kunhan viesti on luettu ja hyväksytty toimituksessa. Kommentointi on mahdollista 30 päivän ajan.

Kommentointiin voi saada lisää ajatuksia ensi tiistaina 17. marraskuuta, jolloin Radio Moreenissa pureudutaan vielä kerran seminaarin antiin. Kello 17.05–18.00 lähetettävässä Jalostamo-ohjelmassa Satu Juoperi tekee yleiskatsauksen tapahtumasta, ja Heidi Pesonen haastattelee Kalevan emerituspäätoimittajaa Risto Uimosta.

Radio Moreenin ohjelmaa voi kuunnella suorana internetissä täällä.

LISÄYS: Kaikille kiinnostuneille tiedoksi, että seminaarin alustukset ovat nyt kuunneltavissa podcasteina Radio Moreenin sivuilla.

Heikki Luostarisen mielestä toimittajien olisi nyt hyvä miettiä, mitä ja millä tavoin lamasta uutisoidaan. Luostarisen mielestä kriisin taustalla olevaa rakenteellista ongelmaa ei ole tiedotusvälineissä selvitetty riittävästi.

– On ajateltu, että lama menee itsekseen ohi. Kukaan ei ole uskaltanut kysyä, onko edessä jatkuvan nousun sijasta jatkuvan laskun kausi, Luostarinen sanoo.

Talousjournalismissa voitaisiin Heikki Luostarisen mielestä pohtia myös talouden ja talouskasvun tarkoitusta laajemminkin.

–  Toimiiko ihminen taloutta varten vai onko kyse siitä, miten talous voisi palvella ihmistä? hän kiteyttää nykyisen markkinatalouden ongelmaa.

Talouskriisi syrjäytti ilmastonmuutoksen tiedotusvälineissä. Luostarinen on tyytyväinen, että asiasta keskusteltiin eduskunnan puhemies Sauli Niinistön puheenvuoron lopuksi.

– Talouskasvussa on omat ongelmansa, eikä siihen pitäisi suhtautua niin mutkattomasti kuin nykyään suhtaudutaan, Luostarinen sanoo.

Luostarisen mielestä tutkijoiden, toimittajien ja opiskelijoiden mielipiteet pääsivät ainakin seminaarin loppupuoliskon keskusteluissa hyvin esiin. Keskustelua hän olisi tosin toivonut vielä enemmän.

Journalismikritiikin seminaarin lisäksi tiedotusvälineiden ajankohtaisia kysymyksiä puidaan keväisin Helsingissä järjestettävillä Mediapäivillä. Heikki Luostarisen mukaan Journalismikritiikin seminaari on pidetty tietoisesti itsenäisenä tapahtumana.

– Tähän seminaariin liittyy melko paljon laitoksen koulutustapahtumia. Esimerkiksi opiskelijat ovat vahvasti mukana esimerkiksi tekemässä juttuja laitoksen eri viestimiin, hän kertoo.

Otto Ponto

Erityisen tyytyväinen hän oli siihen, että keskustelu pysyi aiheessa. Keskustelijat osallistuivat aktiivisesti, eivätkä vain puolustaneet näkökulmia omista poteroistaan, kuten aiemmin on tapahtunut.

Kuneliuksen mukaan suurempia yllätyksiä seminaarissa ei koettu. Journalistien ”joukkosokaistuminen” ja sen vaikutus kansaan nousivat odotetusti esille puheenvuoroissa ja keskustelussa.

Toinen pinnalle noussut aihe oli usein toistuva kysymys, onko journalisteilla realistisia mahdollisuuksia monipuolistaa julkista keskustelua talouspolitiikasta. Ja onko vastuu tästä vain toimittajilla?

– Jos kukaan muu ei esitä kritiikkiä talouspoliittisia linjauksia kohtaan, pitäisikö toimituksien perustaa erillinen talouspoliittinen oppositio valtavirrasta poikkeavien äänien saamiseksi kuuluviin? Kunelius kysyy.

Oskari Onninen

– Eniten ilahduttaa vuodesta toiseen se, että seminaarin teemat ovat aina ajan tasalla, Perttu sanoo.

Toimittajat kertoivat yhteen ääneen, että alustukset olivat mielenkiintoisia.  Muun muassa puhemies Sauli Niinistön ajatukset journalismin nykytilasta ravistelivat kuulijoita.

– Kaupallistuminen kauhistuttaa. Median resurssit ovat pahasti epätasapainossa, ja se aiheuttaa paineita etenkin journalistien työhön, Kujala sanoo.

– Tuntuu, että nykyään pitää kirjoittaa siitä, mistä käsketään. En silti osaa sanoa, mihin vastavirtaan kirjoittaminen suoranaisesti vaikuttaisi, Perttu pohtii.

Seminaari sai toimittajat myös miettimään politiikan koneistojen paisumista.

– Mielenkiintoista on, että kaikille kansanedustajille ei riitä enää yksi avustaja – jotkut tarvitsevat neljä, Kujala hämmästelee.

Seminaarissa vieraileminen on eräänlainen perinne Pertulle ja Kujalalle. Heidän mielestään päivä oli jälleen erittäin onnistunut, mikä houkuttaa saapumaan paikan päälle ensi vuonnakin.

– Vuosittaisella Journalismikritiikin seminaarilla on paljon merkitystä henkilökohtaisella tasolla, Kujala sanoo.

Päivi Pajula

Tutkija Esa Reunanen allekirjoitti talousjournalismin rutiininomaisuuden.

– Osavuosikatsauksen tulokset ja barometriuutiset kerrotaan toistuvasti saman kaavan mukaan.

Risto Kunelius ehdotti taloussivuille uutta juttutyyppiä: toimittajan kommenttia, jossa talousuutista voisi tulkita.

Tapio Vallin Satakunnan Kansasta heitti ilmoille kysymyksen taloustoimittajien analysointitaidoista.

– Minkä laman tai nousukauden media on koskaan osannut ennustaa?

Ongelma on erityisen selvä nousukauden kohdalla. Sen ennakointi on erityisen vaikeaa. Esiin nousi myös kysymys globaalien merkkien vaikutuksesta Suomen kansantalouteen. Kysyttiin, miten merkkejä pitäisi tulkita.

Taloutta ennustetaan lukujen pohjalta, mutta konkreettinen tapa saada selville taloustilanteen muuttuminen on seurata satamassa liikkuvan tavaran määrää, vinkattiin keskustelijoiden joukosta.

Professori Janne Seppäsen mielestä talousjournalismin ei pidä keskittyä pelkästään tulevaisuuteen.

– Ei ole hyvä, jos talousjournalismi alkaa toimia kuin ennustajaeukko.

Taru Huokkola ja Arttu Muukkonen

Tampereen yliopiston journalismin tutkimusyksikön tutkijat Esa Reunanen ja Anna Simola ovat perehtyneet Helsingin Sanomien ja Kauppalehden talouskriisiä käsitteleviin juttuihin kesästä lähtien. Lisäksi he ovat vertailleet näitä juttuja brittiläisen Financial Times -lehden juttuihin.

Tutkimuksen mukaan kriisi liitettiin Suomea koskevaksi vasta vuoden 2008 syyskuussa, jolloin aiheesta tehtyjen juttujen määrä muutenkin kasvoi moninkertaiseksi. Tätä ennen kirjoittelu oli painottunut juurikin rahoitusmarkkinoiden kriisin käsittelyyn. Ongelmia ei kytketty reaalitalouteen, eli esimerkiksi vientiteollisuuden tulevaisuuteen.

– Vasta marraskuussa keskustelu suuntautui elvytystoimenpiteisiin. Ennen syksyä kriisin edellyttämistä toimenpiteistä oli vain satunnaisia juttuja, Reunanen muistutti.

Financial Times aloitti luottomarkkinoiden käsittelemisen jo vuoden 2007 kesällä jutuissaan. Tuolloin lehteä jopa moitittiin liian kriittisten juttujen tekemisestä. Reunasen mukaan Suomessa seurattiin brittilehden kirjoittelua jossain määrin, mutta noin kuukauden viiveellä.

Tutkimuksen aineistoon kuuluu noin tuhat juttua, ja se on kerätty vuoden 2007 alusta tämän vuoden maaliskuun loppuun.  Talousjournalismin Suomi-ilmiö -nimellä tehtävä tutkimus on edelleen käynnissä. Seuraavaksi tutkijat tekevät systemaattisen sisällönanalyysin. Reunanen uskoo raportin valmistuvan ensi vuoden kesällä.

Otto Ponto

Lintulahti ennusti puheenvuorossaan journalistiseen työhön käytettävän työajan laskevan reippaasti. Amatööritoimittajat tulevat perinteisten journalistien johdettaviksi, mistä Lintulahti mainitsi esimerkkinä ranskalaisen Le Post -verkkolehden, jolla on verkossa jo miljoonia lukijoita. Samalla mikroblogit ja muu nopea kansalaisten toteuttama raportointi yleistyvät edelleen nykyisestä. Entistä suuremmaksi ongelmaksi nousee Lintulahden mukaan väärän tiedon nopea leviäminen.

Lintulahti ei ennustanut hyvää tulevaisuutta verkkojulkaisujen maksullisuudelle: ilmaisuuteen on totuttu ja kynnys maksamiseen on yhtä korkea, olipa hinta pari euroa tai pari senttiä. Toivottomalta ei kuitenkaan näytä, koska esimerkiksi Pohjoismaissakin julkaistaan jo nyt taloudellisesti kannattavia verkkojulkaisuja. Lintulahden puheenvuorosta voi lukea lisää Qaikusta.

Sanoma Magazinesin verkkopuolen kehityspäällikkönä työskentelevä Kari Haakana totesi, että ammattitoimittaja saa edelleen helpommin tietoja kuin toimituksen amatööriavustaja. Haakanan puheenvuoron otsikko kysyi, kannattaako toimittajan pelätä sosiaalista mediaa. Vastauksena Haakana totesi, että ei kannata: amatöörin ja ammattitoimittajan ero näkyy edelleen lopputuotteessa, eivätkä sosiaalisen median sisällöt helposti korvaa ammattitoimittajan tuottamia sisältöjä.

Haakana kannusti toimittajia käyttämään sosiaalista mediaa uusien juttuaiheiden etsimiseen ja oman persoonan markkinointiin ja esilläpitämiseen. Toimittaja voi esimerkiksi blogia kirjoittamalla olla näkyvillä potentiaalisille työnantajille. Myös Haakanan esityksestä voi lukea lisää Qaiku-mikroblogipalvelusta ja Twitteristä.

Silminnäkijä-ohjelman tuottaja Hannele Valkeeniemi ja nauhoituksen välityksellä Turussa puhunut tuottaja Ari Korvola kertoivat, että ohjelmasta tehtiin kymmenkunta rikosilmoitusta. Ohjelman varsinaisena aiheena oli korruptio, ei Vanhasen lautakasa. Lööppijournalismi kuitenkin nosti keskusteluun vain lautakasan.

Valkeeniemi totesi puheenvuorossaan, että lähdettä suojaava toimittaja joutuu helposti ikävään keskiöön. Valkeeniemi arveli, että Vanhanen olisi listinyt mediassa lautakasasta kertoneen lähteen, jos tämä olisi tullut julkisuuteen, ja Vanhanen painostikin toimitusta kertomaan lähteensä antamalla määräaikoja. Puheenvuorossa todettiin myös, että toimittajia vaivaa kova ammattikateus, jonka vuoksi Silminnäkijä joutui muussa mediassa silmätikuksi paljastuksensa vuoksi.

Lue Valkeeniemen ja Korvosen puheenvuoroista Qaikuun kirjoitetusta seminaarin liveraportoinnista.

– Jotkut yritykset tekevät paljon rahaa, mentiin sitten ylös tai alas. Kuinka huonosti yrityksillä oikeasti menee? kysyi professori Janne Seppänen.

– En osaa vastata tarkasti. Joku voi pelata onnistuneesti rahastoilla. Yritykset ovat kuitenkin luoneet ajatusharhan. Irtisanomiset ja lomautukset ovat pienyrityksiä lukuun ottamatta tapahtuneet tuloksen varmistamiseksi, eikä konkurssin välttämiseksi. Se, että suomalaiset yritykset kukoistavat, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Suomen kansa kukoistaisi, Niinistö spekuloi.

Tiedotusopin opiskelija Sofia Virtanen kysyi valtiovallan kuluttajille tarkoittamien kampanjoiden, erityisesti Älä ruoki lamaa -kampanjan ristiriidoista. Virtanen kyseenalaisti mielestään vallitsevan kuluttajan roolin talouden palvelijana ja peräsi Niinistöltä mielipidettä kampanjoista.

­– En ole markkinamies. Vierastan slogan-kampanjoita ja suurta suomalaista brändikeskustelua, Niinistö aloitti.

– Kieltämättä viime kevääseen asti elettiin ilmastonmuutosmaailmassa, jossa kyseenalaistettiin kuluttamisen järkevyys. Yhtäkkiä tilanne kääntyi päinvastaiseksi, ja uusi ohjeistus oli ”Kuluta, kuluta, kuluta”. Systeemissä on oltava jotain vikaa, jos se kääntyy päälaelleen hetkessä. Ihmettelyä suurempaa viisautta minulla ei tähän kuitenkaan ole.

Lopuksi ilmoille nousi vielä ajatus, etteivät vain journalistit juokse pallon perässä. Pohdittiin myös, onko tiedottajien määrän kasvulla vaikutusta kansan poukkoiluun ja hetkessä muuttuviin käytösmalleihin.

Oskari Onninen

Media syrjäytti varoittavat argumentit, kun maailmantalous enteili jo vahvasti talouden alamäkeä. Palstatilaa vei muun muassa kuvitelma siitä, että valtiolla olisi paljon ylimääräistä rahaa elvyttämistä varten.

Niinistön mukaan media yritti hyssytellä yleistä ilmapiiriä. Varovaisuuteen pyrittiin, jotta ihmiset eivät lopettaisi kuluttamista. Kun lama lopulta iski, kansalaisten kriisitietoisuus oli tipotiessään.

– Monet ihmiset näkevät tulevaisuuden varmana, vaikka tosiasiassa elämme helvetisti yli varojemme.

Päivi Pajula